Kiviaitta

  Ja sit yks päivä mä ulos lenkille koiran kanssa lähdin Minä määräsin ankeana tahdin Pienelle laiturille mä tyttörukka astelin Sormuksen olin ottanut sormesta, sen taskustani mä kaivelin Mä surullisena sitä sormusta vielä katsoin Kirjoitan mä tätä nyt parantunein nahoin Mä sen sormuksen roskiin nakkasin Sieltä laiturilta mä kotiini sitte matkasin Oli kuin paino olisi noussut sydämestä Mut jälkeenpäin oon kuin olisin surkeana tippunu jyrkänteestä Tälläistä tää mun elämä on Eukko kiittää ja katoo 

  Ainahan mä Jonkun vaimoks halusin Kultasepänliikkeeseen mä  Tyttö pieni riensin  Muistan vieläkin Kuinka vakuuttumaton Myyjä oli, kun sormustani näyteikkunasta etsin Mä valitsin hienon ja suht edullisen Minun lompakolle kevyen Tähän hommaan en ryhtynyt leikkien Sormuksen sormeeni saman tien laitoin Kotiin mä onnellisena itseni kannoin Mut pikkuhiljaa alko paino sydämessä tuntumaan Mun onni alko ikävä kyllä ontumaan Enhän mä naimisissa oikeasti ollu Sydämeen siitä jäi syvä kolhu

  Yritin naimisiin Jumalan kans Kävin sormuksen liikkeestä hakemas Vakuutin et meen itseni kans Mut oikeesti olin Jumalan kättä Anomas En tiedä mikä muhun meni Sitä ihmettelen toisinaan iteki Enää en sitä asiaa juuri mieti Mut sen ainoon kerran mul oli sormus sormes,  Kuvittelin täysin omiani, sitä en tienny  Ei menny kauaa, niin sen sormuksen roskiin nakkasin Itseäni Jumalan vaimona pitämästä lakkasin Muistelen mä vähän suru mielessä tuota aikaa Tän ku kaikki tietää ne hulluna mua pitää taitaa

  Töistä lopulta irtisanouduin Omaan kotiin mä sieltä palasin Siellä istuksin  Kädet ristissä Toivoin Niin  Mä tarkoitusta

  Porvoon yössä juoksin Haistoin yön tuoksun  Järjissäni olin tuskin Mut olin onnellinen, mä Aikoihin Olin onnellinen ma niin pitkiin aikoihin  Usko en Mä tyhmiin taikoihin  Kirkolle mä juoksin Sun luo mä halusin Muurit ylös kapusin Ja sun syliis mä kipusin  Sua tahdoin ma rakastaa Ovi on lukossa, Miten tää tragedia ratkastaan?  Siellä lojusin, pimeällä Sä varmaan heräsit ja mietit Kenellä on oikeus Tarpoa pyhällä maalla Kulta, sua ma rakastan Sun luo mä aina haluan Menee tovi, iät ennen ku tajuan Miten mä ny Porvoon tietä kuljin Itseäni moitin Poimi se soitin Miten mä Porvoon teitä kuljin Mäkeä ylös tulin ja olin kaupungin hurjin Hyvä etten Vastaantuleville jutellu Siinä oltais sit kai tapeltu Tovi kateltu ja sit aateltu  miks me tähän ryhdyttiin  ja kättä me sovinnoksi  Paiskattiin Mut miten mä Porvoon teitä kuljin Sun syliin sulin ja olin liikkeellä omin luvin Mut rakastan ma sua niin Otatko mut joskus Kotiin

  Soi korvissa jonkun laulu Se hymisee On jonkun äänen  Kaiku Se kuulostaa kauniilta

  Otin särkylääkettä kipuun Kaikki katoaa aikanaan Kirsikankukat lentää Valtoimeniaan  Se ei helpota, tää Särky muhun jää Ei, ei mikään helpota  Vaan

  Pääsitkö tänään sängystä ylös Olen ylpeä sinusta Sun ponnistus käy vallan hyvin Tän päivän työks 

  Näit Ei voi lukea Jos sul ei oo huumorintajua Sul ei oo mitään hajua Ja mä nauran Yritä kovempaa

Noituutta

  Näit piti olla Kokoelma

Mun Työpäivä  Alko jo Aukeeko Alkon ovi jo? Kelpaaks sulle Alkoholito’?

  Kuolenpahan   Yrittäneenä Runoilijana

  Ollaanpa sitä Nyt sit vakavissaan Älä vertaa Mua katukissaan Oon muutaki  Kuhan vaan Hiffaat

  Voin taiteilla sulle Ummet ja  Lammet Näytän sulle Tasangot Ja Taivaan hanhet Kokoan sulle Tästä Kultasammot Ja nimessäs  Mun Sä vannot

  Ajatuksella   Kaikki pitäis luoda Mä teen vimmalla Ja uudella stimmalla

  Päähänpistot On Kaikkein onnekkaimpia Onnettomimpia 

  Sä puhut mulle Toisella kielellä

  Sinne lähtee Oi voi

  En Mä tiiä En mä tiiä Mitään siitä

  Ei mun tarvii ketään miellyttää Mietin Ja hätyytän kärpäset mun kimpusta

  Helvetti mä oon liekessä Täysin sun pauloissa  Kierin sun lakanoissa

  Mun pitäis äkkii luoda joku   Kirja Äkkii ennen ku joku Tiina Keksii Tehdä mun  Sanoilla tiliä

  Aloitetaan uudestaan Pitäis olla luova Keksiä jotain uutta Keksiä jotain suurta Mut mä oon niin turta Etten keksi mitään muuta Hengitän tuulta Maistun puulta  Soitan suuta Ja ulvon kuuta Annatko mun tuleen uutta puuta, Kulta

Tää on joka päivä samaa Taistelua omasta henkiin jäämisestä mä tappelen itseni kans En tiedä koska se päättyy Musta ei ole lempivärini Mut mun seinät on väritetty niin Tää huone on kolkko ja pimeä Haluan kotiin

  Mitä on tämä tunne päähäni pesiydyt  Kotiudut Tämä ei ole sinun

Miten luon taideteoksen? Sellaisen, mikä vangitsee taiteilijan yrityksen

  Haluan kirjoittaa työkseni Onko se liikaa, onnekseni en välitä mitä sanot Sanoa voit vaikka mitä tahot

  Ei kaikel tarvii olla merkityst Kiroot ja teet selvityst

  Ahdistun, taas mainoskatko Tässä taloudessa alkaa TV-lakko! Radiossakin eri versiot niistä pyörii Päälle ne niitä pakolla vyöryy Ei teeveen katsominen enää kannattavaa oo Mikään teidän mainos ei muhun vetoo

  Chisun sanoitukset on kauniita Aloittelijan silmissä kaikki on valmiita Lähetin joku aika sit sanoituksia kustantamoon Joo, just siihen taloon mis sanoist tehdään biisejä Jatkan itsestäni selostamist Mietin, miten voisin luoda sellasta teosta mist voisin saada suuren kiitoksen  Oikeesti, mikään instituutio ei maksa mulle ku max viitosen 

Taasko siellä pyörii se  sama mainos Ihminen on yritykselle pelkkä kultakaivos Laittakaa jo maantasalle tuokin laitos! Mulle riittää tää merkitysten ylikylväminen Onko liikaa kotirauhan pyytäminen? Piinaavaa tää  mainosten syliin syytäminen  

Mitä mä teen, et saan hyvän olon pysymään Maa jalkojeni alta alkaa jäätymään Miks mä tuollaisia alan kysymään kun ei tyydyttävää vastausta oo Ylpeys on pahan alku Siihen me kuollaan Tyhjyys on tämän sanan synty Tee sillä mitä tahdot, sun eteen nämä  sanat kuitenkin tuodaan Kaikkee mäki yritän Epätoivoani sanoittaa, ja Surullani lohduttaa Tän kaiken mä sulle hyvitän Sano, äännehdi, jos sua alkaa pohdituttaa tää meidän elämä, kuolevainen Sanoja kauniita mulla ei oo ei mieltä pysyvää, et voisin sun oloa helpottaa On vaan näitä sanoja jotenkin oudon helsyvää  Niiden tarkoitus ei oo, ku elämää keventää Kaikkea me kärsitäänkin yhdessä ja erikseen Aikaa me vain hävitään, kun ei tehdä niin ku me halutaan Sun luonas kuitenki oon Älä huoli, en lähde mihinkään Mun missio on vielä selvittämättä Ehkä se selviää joskus aikanaan Nää sanat ei aina kuulu  mihinkään Kuvittelen vaan Joku ne lukee kuitenkin  itseäni huvitan taas  

  Samat biisit mä koluan läpi Aivan ku ne antais jotain uutta Janot juodaan vedellä Tiesitsä et mäki oon Janojuomaa Kierrän kehää, teidän edessä Mitä mä näillä sanoilla teen… Kuinka voisin sulle mun elämästä kertoa Se on kauheen tylsää, usko vaan mua Just eilen jätin töihin menemättä Ei se ollu mua varten Yritän olla stressaantumatta tämänhetkisestä elämäntilanteestani Paljon ei jää jäljelle, kaikki muu pois lukien 

  Maanteillä menen Vihreyttä ihastelen Asvaltti on kuumaa Vastatuuli päätä huimaa Eppu Normaali soi taustalla Jatkuvalla soitolla Tammisaareen tie käy Mitä me tehdään, sitä en tiedä lain Autojono edessäni kasvaa Takaisinko mun pitää palata et saan omaa rauhaa Kauas muista Täällä vanhat tiet ja talot on Rantakatu pikkuinen, kesäinen Muutama värikäs talo, tavaton millainen vanha kaupunki Täällä vois vaikka kesällä Ollakin Aikamoinen suomituristimeininki Ahdasta täällä on Syödään ja sit lähdetään Mis on ravintolat  Käännytään

Kortit on levällään Miten tätä pelataan?  Kyyneliä niellen pakotetaan ja tuhot jää  

  Vaikka kuinka nyyhkit hiljaa Kuulen sut kaukaa ja itken sun kanssas Ei ne meille oltu luotukaan, ne onnelliset nuoruudet mut empatiaa löytyy vaik’ kenelle Ihmiset ei sua ymmärrä, miks herkistyt kaikesta  Katot maailmaa Ilmankos ahdistut ihmisten asenteesta  Ne kohteli miten sattu Tänä päivänä sä  yhä seisot siinä Mieti, jos me ei oltais tavattu Kuinka me oltais sit näytetty niille Rikotuilla ei oo paikkaa niinku palapelinpala, mikä ei kuulu mihinkään Voi sitä tyttöraukkaa, kuka sille kertoo samaan palapeliin sä et  kuulukaan

  Elän, noidun sinut pelkällä hengitykselläni  Elämä on ihanaa valuuttaa Irvokkaan arvokasta etkö ymmärrä sitä Sanoitan sen sulle yhä uudestaan Niin monta kertaa ku tarvii

  Kukaan ei pysäytä minua Nousen valtaan Upotan laivat Kaadan pyramidit Heivaan turhan ja sanon Minun

  Annan pois kaikkeni Mitään ei minusta jää Ikäni olen työllä elänyt  jokohan se jo riittää Tässä väsyneenä tätä väsään Viimeiseen asti yritän elää Kaikki irti vaan Minusta on suurempaan