Runo

Mitä mä teen, et saan

hyvän olon pysymään

Maa jalkojeni alta alkaa

jäätymään

Miks mä tuollaisia alan kysymään

kun ei tyydyttävää vastausta oo

Ylpeys on pahan alku

Siihen me kuollaan

Tyhjyys on tämän sanan synty

Tee sillä mitä tahdot,

sun eteen nämä 

sanat kuitenkin tuodaan

Kaikkee mäki yritän

Epätoivoani sanoittaa, ja

Surullani lohduttaa

Tän kaiken mä sulle hyvitän

Sano, äännehdi, jos sua

alkaa pohdituttaa

tää meidän elämä, kuolevainen

Sanoja kauniita mulla ei oo

ei mieltä pysyvää, et voisin

sun oloa helpottaa

On vaan näitä sanoja

jotenkin oudon helsyvää 

Niiden tarkoitus ei oo, ku

elämää keventää

Kaikkea me kärsitäänkin

yhdessä ja erikseen

Aikaa me vain hävitään, kun

ei tehdä niin ku me halutaan

Sun luonas kuitenki oon

Älä huoli, en lähde mihinkään

Mun missio on vielä selvittämättä

Ehkä se selviää joskus

aikanaan

Nää sanat ei aina kuulu 

mihinkään

Kuvittelen vaan

Joku ne lukee kuitenkin 

itseäni huvitan taas