Onnellinen nuoruus

 Vaikka kuinka nyyhkit

hiljaa

Kuulen sut kaukaa

ja itken sun kanssas

Ei ne meille oltu luotukaan, ne

onnelliset nuoruudet

mut empatiaa löytyy

vaik’ kenelle

Ihmiset ei sua ymmärrä, miks

herkistyt kaikesta 

Katot maailmaa

Ilmankos ahdistut

ihmisten asenteesta 

Ne kohteli miten sattu

Tänä päivänä sä 

yhä seisot siinä

Mieti, jos me ei oltais tavattu

Kuinka me oltais sit

näytetty niille

Rikotuilla ei oo paikkaa

niinku palapelinpala, mikä

ei kuulu mihinkään

Voi sitä tyttöraukkaa,

kuka sille kertoo

samaan palapeliin sä et 

kuulukaan