Sormuksen loppu

 Ja sit yks päivä mä ulos lenkille koiran kanssa lähdin

Minä määräsin ankeana tahdin

Pienelle laiturille mä tyttörukka astelin

Sormuksen olin ottanut sormesta, sen taskustani mä kaivelin

Mä surullisena sitä sormusta vielä katsoin

Kirjoitan mä tätä nyt parantunein nahoin


Mä sen sormuksen roskiin nakkasin

Sieltä laiturilta mä kotiini sitte matkasin

Oli kuin paino olisi noussut sydämestä

Mut jälkeenpäin oon kuin olisin surkeana tippunu jyrkänteestä

Tälläistä tää mun elämä on

Eukko kiittää ja katoo 

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pohdintaa 2

Pohdintaa

Joululahja