Kiviaitta

  En muiden seuraa jaksa Siirryn sivuun seisomaan Ja rauhassa myhäilen  Toisten sekaan en lähde heilumaan Seinäruusuna heille mielelläni hymyilen  Katsotko tänne päin? Älä vaan Mä tälle tyyssijalle tarkoituksella hain Voit yrittää mulle seuraa pitää Älä vaan pahoita mieltäs  jos ei aloite tuota itää Ai sä jäitkin mun luo?  Sitkeästi sä yrität juttua istuttaa Arvostan elettäsi, kun mun elämään iloa tuot Hetken sen sulle sallin,  ennen kuin pois käännyn Pistit mun olon aivan mullin mallin Sait mut piilosta ulos 

  Taas rojahdan sängylle Huokaisen syvään ja jään tuijottamaan Hiljaisuus kaikuu ja maailma katoaa Huokaisen uudelleen ja kiitän Suurta Isää taivaan Vaikka työtä kartan ja välttelen Se on puhtaasti menetyksen pelkoa Aikaa ei koskaan saa takaisin Eikä elämänohjeet oo ollu mulle selkeät Voit vaikka kuinka mun päähän takoa et menestys ja raha takaa onnen Kierrän sut kaukaa Sain loppujen lopuks sen pidemmän oljenkorren Oon onnellinen näin  Omissa oloissani ja selvinpäin En kukaan muu tahtois olla Mulle riitti Anna mun olla sun mielestä hunningolla

Älä tule neuvomaan kuinka mun täytyvi elää Ei kukaan täällä pelaa muiden asetuksilla elämää Olen tyytyväinen kun itseni lahjaksi sain Ei mailla halmeilla huolia lain kun lakkasin täyttämästä muiden odotukset näin Minä olen mitä haluan Elämän totuudet koluan ja omaa tietäni tarvon  Saat tasan sen mitä annan Et enempää, viimein käsitän  olemisen arvon Se on kaikki mitä minulla on 

  Makaan yömyöhään sulle tarinaa teen mietin mihin menen Sanouduin irti töistä Haluan elää Hyvä se on rahattomana Ehkä mä vielä nöyrryn  Helpol en haluis luovuttaa Sanoin, et mul on kriisi Pitääks se paikkansa? Vähän Mut miks pitää elää töitä tehdäkseen En käsitä En suostu Tuut varmaan tuntemaan mut paremmin ku kukaan muu

  Lähdetään yhdessä maailmalle vuokrataan vene lähdetään taivasalle Aavalle merelle vaelletaan Laaksoissa, kukkuloilla kävellään

  Olet niin kaukainen minusta Katson vierestä kun puhut ja tuumaan Ollaanko me samasta puusta Joskus sinua katson Haluan meistä lisää Ei ne meistä tajuu eikä ne ymmärrä mitään Ketään ei kenellekään tarvii  selittää Minun ei tarvitse sinulle ja tuntuu, että se riittää On kuin katsot, ja näkisit jotenkin saman Silti oot mulle vierasta maata siitä en voi ku kiittää Sanot mulle sanan En taida koskaan olla yhtä hereillä kuin sun kanssas Tein sulle laulun tämän sen pidin tiukasti piilossa  vaik pidit mua otteessas vankass’

  Säveles mun sydänjuuriin   käy Mitä oon tehny oikein ku inspiroit mua näin Mistä oot saanu sen luomisen lahjan?  Tälläst mä mietin vain

  Istut yksin ei kukaan pidä sua ihmisenä Toivoit joka päivä  et loppuispa tää jo Itket Ja sinä mietit Maailma ois parempi paikka ilman sua

Uniikkia Sä raapustat onnen sanoja ja maalaat tähdet taivaalle Et haluu kuuta haluut koko taivaan

 I stun bussissa ja mietin   millä lohdutan sinua Olen itse säpäleinä Ja tarjoan omia sirujani Jotta voin entisöidä sinut Yritys on epätoivoinen, Mut yritin ainakin

Mikään ei käy Ei kelpaa, ei näy järjen häivää täs kaikes Mitä varten, sä mietit ja katot ihan perus elämää Miks pitää tienata luopuu omastaan Miks pitää jotenkin välittää, kun ei jaksa välittää ees omasta itsestään Onks pakko? Kysyt ja kömmit suihkuun Sen jälkeen sänkyyn ja peiton alle piiloon Tätäks tää on? Tässäks tää on?  Miks täytyy?  Käyt töissä ja törsäät rahat hyväntekeväisyyteen Et tarvii rahaa, et haluu Mut pakko sun on ku ei tääl voi elää Kyhjötät paikallas ja mietit mitä nyt Mitä tääl on antaa? Tuskailet, joudut ettii sen vastauksen

  Annan sulle kulta kaikkeni Herätät minussa kaipuun olla likempänä Mun puolustusvaisto viimeiseen  asti vastusteli Se ei haluis periks antaa Mut se tietää Sä oot sen avain Avasit mut kauan ennen ku ymmärsin Sä yhtäkkiä nouset ja  innostut Kerrot jostain Mist tykkäät ja mä mietin Annan sulle mitä vain Jospa se sulle kelpaa

  Uni ei maistu Ei voi, koska työ rasittaa mun rauhaa Ulkona ei aurinko paista Mulle nää päivät on vähän yks ja sama yö eteenpäin jaksetaan painaa

  Mitä tarviit multa? Henkäyksen elämää, viikunaa, suolaa?

  Antaisin sulle maailmani Toivottavasti nautit siitä Niin kuin minä Eikö maailma olekin julma Meidänlaisillemme joiden pitäisi se jotenkin parantaa Kadotaan yhdessä maailmasta ja uskotaan hetki  Hyvään Ei meitä oo muita

  Odotan sua kotiin Eteisessä on koleaa ja kylmä Loppusyksystä jäätyy mut mun nuotiossa on yhä tulta Hetkeksi sä lähdit norkoilemaan sä jäit Tiedän, joskus sätkähdit kun minä sävelsin tahdit 

  Rastas, minun Laula minulle sointujasi syviä Kiellä minulta nautinto  vangitse minut luontoosi  ja päästä minut hengittämään  en osaa olla yhtä luonnon kanssa  Autathan minut oikean polun varteen jospa löydän nuoteistasi onneni rakas Rastas Kauan olet rinnassani yöpynyt  Surulla elänyt  Ilosta nuokkunut  Jos et lennä suonethan minun mennä ja löytää polkuni

On pelottavaa olla ihminen Vastuussa niin monesta Vastuussa kaikesta On pelottavaa elää Seistä omilla jaloilla ja katsoa toista silmiin äärettömän rannikolla seistä On pelottavaa olla olemassa Seisot langan varassa Kuin nuoralla tanssija 

  Toivottavasti tuuli puhaltaa purjeisiisi ystäväni Suotuisasti, sinua rakastaen Minä ainakin rakastan  ja tuuleen rakkauttani sinulle puhallan Toivottavasti se sinut löytää, kun eniten toivoa ja rakkautta kaipaat Olen täällä, sinua varten Ei ystävyytemme pois muutu, ei häviä ei minulta Toivon sinulle kaikken lämpimintä ja parasta ja uusia maailmoja, mielenkiintoisia 

  Kaunis tunne, rakkaus mutta oi, se on lohduton Palkaton Sadoton Sairaalle mielelle joka murehtii, ettei rakkaus Ole myös hänelle 

Olen loitsutar  Runotar  Sydämesi valtiatar Syliisi puikkelehdin ja huuliisi hihitän  Olen onnellinen nyt kun sylissäsi olen Rakkauteni saat ja sen omaat Kuin se olisi ruumiinjäsenesi  Helmiäisiä ovat tunteeni kellot Ne soivat Kili-kati kalkati Korviasi huumaavat, piirteitäsi Lämmittävät  Hellyyteeni vajoat  Helmiäisiini uppoat ja kajoat  Tunnetko lauluni mun?  Sielunmaisemassasi sädehdin    

  Pata ja risti Kahdestaan  Padassa on punaista, minua Mustassa on kaikkea mutta tässä mustassa  Pelkkää punaa  Risti sen näkee, hyväilee, Myötäilee, rakastaa Omin ehdoin Tässä oon, tuu hakemaan Sulle kuuluin kaiken aikaa

Mitä on tämä suru Mitä on tämä tyhjyys Mitä on tämä hento kaipuu Mitä on tämä suru On kuin seisoisin eteisessä en mitään, odottamassa Mitä on tämä suru Sinä minuun kätkeydyt  Mikä on tämä jälki, jonka olet jälkeesi jättänyt?  Tuloasi nähnyt en, ilkivaltaa teit sydämeni haavoille jätit, ja omille teillesi menit Mitä on tämä suru?  sinua tunne en, mutta rakastan Ansaitsetko sitä, Tuskin Taasko sinä hiivit, jäät luokseni Sydämeeni asumaan Omaksesi omimaan ja maitani valtaamaan Hiljaa hiivit, et edes koputa Tulet taas sanomaan Omasi oon Mutta etpä omista Vapaa oon Sinua tahdo en Olen voimakas, kykenevä  Uskomaton Luokseni sinä palaat Rakastaen Mitä on tämä suru, onko se tulevaisuus vai menneisyys, Minussa sinä pesit, otat kun huvittaa ilossa nakerrat, sydämestäni palasia vaiko katsot mitä tänään teen, Mille itken tänään, mille itken huomenna Milloin hymyilen taas itsekseni, omissa maailmoissani Minkä jäljen jätitkään, kun pesit maailmassani Ainoassa omassani Sinua pakene...

  Sytytät minut ku suitsukkeen   Mä vaan oon Ja mun on niin hyvä olla, etten muuta elämältäni halua Haluan sut, ja ainoan unelmani Haluan maalata maisemaani, sun kuva seinällä Haluan sua rakastaa, haluaisin sitä vaan En mä rikastu, ehkä hölmistyn Mut sä oot mun polttoainetta Täällä mä vaan käyn Istun vieressäsi ja katson maailmaa Kaikki on valoisampaa ja sisälläni vallitsee rauha Katson silmiisi, mitä mietit? Sinulla on tuo viekkaan oloinen katse Mitä mietit? Katsot pois, katsot taas sydämeni sykähtää sano vaan

  Siis mun rustauksethan on aivan hölmöjä Rakastan tehdä niitä  Rakastathan sinäkin? Joskus mä täältä katoan Lintuna satamasta Lasken rauhan seppeleen teidän käsiin Toivon niin, niin hartaasti Että yhdessä me rauha saataisiin Sen sijaan, Että me tapeltaisiin  Onneks kukaan ei nää mun henkilökohtaista käsialaa Tälläst kiemurtelevaa ja epäselvää Toivottavasti mun sanat sut tavoittaa Mun kasvot ja persoona Ei koskaan tuu Mitään muissa  herättämään Nimikirjoituskin aivan kauhea Kuin lapsen kirjoittama No ehkä Mä vähän Oon Jos oon sut joskus tuntenu Katsonut kohti Toivon sulle kaikkein parasta Onnea elämään Ja hyvää oloa Sitä toivon itsellenikin Tästä se nyt sit lähtee, Kadun tätä vielä Mut menkööt Olen ylipäätänsä onnellinen Että saan kirjoittaa Että minulla on käsi, millä luoda Suomen kieli on kaunista Ootko huomannu? Ollaamme vähän huligaaneja Pistetään hanttiin Puhutaan suomen kielellä lisää Voin kutsua sinua ääneen Ja kiittää Voin sanoa ole hyvä, ei se mitään Voin sa...