Hunningolla

 Taas rojahdan sängylle

Huokaisen syvään ja jään tuijottamaan

Hiljaisuus kaikuu ja maailma katoaa

Huokaisen uudelleen ja kiitän

Suurta Isää taivaan

Vaikka työtä kartan ja välttelen

Se on puhtaasti menetyksen pelkoa

Aikaa ei koskaan saa takaisin

Eikä elämänohjeet oo ollu mulle selkeät

Voit vaikka kuinka mun päähän takoa

et menestys ja raha takaa onnen

Kierrän sut kaukaa

Sain loppujen lopuks sen pidemmän oljenkorren

Oon onnellinen näin 

Omissa oloissani ja selvinpäin

En kukaan muu tahtois olla

Mulle riitti

Anna mun olla

sun mielestä hunningolla