Siis mun rustauksethan

on aivan hölmöjä

Rakastan tehdä niitä 

Rakastathan sinäkin?


Joskus mä täältä katoan

Lintuna satamasta

Lasken rauhan seppeleen teidän käsiin

Toivon niin, niin hartaasti

Että yhdessä me rauha saataisiin

Sen sijaan,

Että me tapeltaisiin 


Onneks kukaan ei nää mun henkilökohtaista käsialaa

Tälläst kiemurtelevaa ja epäselvää

Toivottavasti mun sanat sut tavoittaa

Mun kasvot ja persoona

Ei koskaan tuu

Mitään muissa 

herättämään


Nimikirjoituskin aivan kauhea

Kuin lapsen kirjoittama

No ehkä

Mä vähän

Oon


Jos oon sut joskus tuntenu

Katsonut kohti

Toivon sulle kaikkein parasta

Onnea elämään

Ja hyvää oloa


Sitä toivon itsellenikin



Tästä se nyt sit lähtee,

Kadun tätä vielä

Mut menkööt

Olen ylipäätänsä onnellinen

Että saan kirjoittaa


Että minulla on käsi, millä luoda


Suomen kieli on kaunista

Ootko huomannu?

Ollaamme vähän huligaaneja

Pistetään hanttiin

Puhutaan suomen kielellä lisää


Voin kutsua sinua ääneen

Ja kiittää

Voin sanoa ole hyvä, ei se mitään

Voin sanoa huomenta

Ja sinä ymmärrät

Suomen kieli on ihanaa


Annankohan sinun tietää liikaa

Olen yleensä 

Aika hiljainen

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pohdintaa 2

Vähän minusta

Pohdintaa